Tänään kävin katsomassa nuorisoteatterimme uuden näytelmän Kolme iloista rosvoa. Kummityttöni näytteli siinä leipuria.

Näytelmä oli todellinen lasten hitti. Ohjaaja oli tehnyt sen mukavan vanhanaikaiseksi ja nuoret näyttelivät todella hyvin. Leipurikin selvisi osastaan erinomaisesti ja täti oli tietysti hyvin ylpeä.

Samaan aikaan näytelmän kanssa yleisöstä kilpaili Suomi-Slovakia pronssiottelu. Pelkäsin, että katsomossa on vain mummi ja minä, mutta pelko osoittautui turhaksi. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja katsomo oli täyden tuntuinen, vaikka tyhjiäkin paikkoja löytyi.

Kunpa kaikki nuoret löytäisivät kaduilla notkumisen sijaan jonkin mukavan harrastuksen! Toisilla niitä harrastuksia on sitten jo melkein liian kanssa kuten kummitytölläni: partio, pianonsoitto teorioineen, sukellus, kuorolaulu ja sitten tämä näytteleminen. Kun koulu sujuu hyvin ja virtaa riittää, niin mikä ettei!

Hieno näytelmä ja upea harrastus! Kiitos kaikille aikuisille, jotka olivat nuoria ohjaamassa ja mahdollistivat omalla pyyteettömällä työllään näytelmän esittämisen.

Täällä mökillä kuuntelen paljon radiota, yleensä Ylen ykköstä. Tänä aamuna Aristoteleen kantapäässä oli mielenkiintoinen ohjelma vihellyskielestä el silbo.

Kanarian saarilla Teneriffan lähellä La Gomeran saarella on 2500 vuotta kommunikoitu puheen lisäksi myös viheltämällä. Tämä vihellyskieli on ilmeisesti saanut alkunsa saaren vaikeakulkuisuuden vuoksi: Vihellys kuului kilometrejä vuorenrinteeltä toiselle.

Silbossa vihelletään neljää erilaista konsonanttia ja muutamaa vokaalia sormia avuksi käyttämällä. Ne voidaan yhdistää 4000 sanaksi. Lapset ovat oppineet vihellykset vanhemmiltaan, mutta vuosituhannen loppupuolella kieli oli jo häviämässä. Pelastukseksi koitui koululaitos, jossa sitä on alakoulussa opetettu pakollisena aineena Gomeralla jo 12 vuotta. Oppilaat opiskelevat sitä 14-vuotiaaksi.

Ohjelma oli todella mielenkiintoinen, varsinkin kun Teneriffan matkalla  La Gomeran saarta muinoin katselimmekin! Harmi, ettei silloin hypätty laivaan ja käyty tutustumassa saareen ja sen erikoiseen kieleen.

Aamulla lähdin hakemaan kävellen lehteä puolentoista kilometrin päästä. Nappasin lapion mukaani ja tasoittelin roudan muovaamia kuhmuja ja kuoppia mökkitieltä. Omaa tienpätkäämme käyttää viisi mökkiä, mutta tien eteen ei kukaan muu kuin me laita yleensä tikkua ristiin. Niinpä päätin taas olla omatoiminen, jotta on mukavampi ajaa. Lapioidessa oli ihan työmiehen olo ja kämmenkin varmaan levisi miehekkäästi. Tai ainakin tuntui siltä.

Iltapäivällä suunnittelimme puun kaatoa ja sen paikalle auton parkkipaikan tekoa. Nyt autot seisovat kuusten alla ja ovat välillä enemmän ja vähemmän pihkassa. Ei siis muuta kuin toimeen!  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niinhän sitä sanotaan.

Koulutusillan jälkeen ajelin takasin mökille ja hetkessä järven päälle nousi mahtava sumu. Päivä on ollut lämmin mutta kostea ja nyt illalla on satanutkin. Sumu ilmestyi kuin tyhjästä ja levisi nopeasti. Nyt on koko vastaranta jo kadonnut.

Aika metkan oloinen ilta: tyyni ja sadekin on tauonnut. Käki kukkuu, luonto tuoksuu ja järveltä kuuluu vaimeana veneestä uistelijoiden puhetta. Tekisi mieli valvoa myöhään ja vain nauttia...

Mökkien maalaus valmistui tänään. Ihanaa! Olin valmistautunut siihen, että pahimmillaan juhannukseen asti kärvistellään maalauksen alla, mutta vielä mitä. Sopimuksen ajankohta piti paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Mökkejä maalattiin puolentoista viikon aikana viisi päivää, joten aika nopeaa toimintaa!

Ilta kului terassikalusteita paikalleen rahdatessa ja maalausjälkeä ihastellessa. Onhan rakennukset nyt kuin silmänsä pesseet. Ihaninta oli kantaa keltaiset orvokit paikoilleen terassien kaiteille. Siellä ne hehkuvat mustaa hirttä vasten.

Tänään on ollut kevään lämpöisin päivä. Meillä mittari on hiponut 20 astetta. Julman isot hyttysetkin ilmaantuivat tyynessä illassa, mutta onneksi meillä on niin kuiva
paikka täällä, ettei niitä otuksia riesaksi asti yleensä ole.

Neljä lomapäivää edessä, joista tosin huomenna osa menee srk:n jumalanpalvelusavustajakoulutuksessa. En sinne ihan riemusta hihkuen mene, vain velvollisuuden tunnosta. Protestoin ajatusta järjestää pyhänä koulutus! Jos srk saarnaa lepopäivän pyhittämisestä, mielestäni voisi myös helatorstaina elää näiden oppien mukaan ja järjestää koulutukset arkena. Ehkä tällä mielellä pitäisi pysyä pois, mutta jospa osaan pitää mölyt mahassani!

Muuten tuntuu kyllä siltä kuin kesä olisi alkanut!

Tällä viikolla olemme opiskelleet kolmasluokkalaisten kanssa lintuja. Käki cuculus canorus tuntui olevan mielenkiintoinen lintu kummallisen pesimistapansa vuoksi. Lasten mielestä se vaikutti epäreilulta lurjukselta!

Olen joutunut olemaan kaksi yötä kaupungissa. Todelle tyhmää! Tänään huristelin kiireesti mökille - heti, kun sain sisarella lainassa olleen autoni takaisin. Käki oli vastassa täälläkin. Se vain kukkui kummallisesti: Ensin kuului omituinen raakku ääni ja sen perään kaksi kukahdusta. Tätä se toisteli muutaman kerran. Liekö ollut kevätflunssan kourissa!

Täällä olivat maalarit ahertaneet. Äitienpäiväkin tehtiin töitä! Seinien uusi, musta maalipinta näyttää hienolta. Muovit olivat häipyneet ikkunoista ja nyt on kiva taas katsella kirkastunutta maisemaa. (Järvi on tyyni ja äsken kaksi kurkea lensi rannan suuntaisesti.) Maalaus jatkuu ikkunapuitteiden ja vuorilautojen maalauksella, joka sekin on jo lähes tehty. Jäljellä on vielä neljä ovea. Ehkäpä ensi viikolla jo valmistuu.

Huomenna alkaa - taas - neljän päivän pidennetty viikonloppu. Enpä pistä pahakseni!

Keskiviikkona olimme kolmasluokkalaisten kanssa retkellä Ähtärin eläinpuistossa. Sää oli suotuisa, ei liian kuuma eikä kylmä, aurinko paistoi ja eläimet liikkuivat vilkkaasti. Koimme ihastuttavia hetkiä ja opimme enemmän kuin konsanaan luokassa luonnontiedon tunnilla.

Julistin bussissa kilpailun: "Lempieläimeni on lynx, lynx. Ne palkitaan, jotka kuiskaavat korvaani ennen tarhaan menoa, mikä tämä eläin mahtaa olla suomeksi." Kuiskauksia tuli laidasta laitaan: hirvi, karhu, kettu, ilves ja lehmä! Kuusi oppilasta tiesi tai arvasi oikein ja he saivat hirviavaimenperän palkinnoksi.

Ilves nähtiin. Se oli raukealla päällä syömisen jälkeen ja nuoli tassujaan hyvin kissamaisesti. Lumileopardi taas oli aterialla eikä välittänyt lihanpalaa nakerrellessaan meistä tuon taivaallista.



Kohokohta kierroksella oli nähdä pikkukarhut emonsa kanssa. Ne olivat hyvin leikkisällä päällä ja hauskuttivat lapsia kiipeilemällä, painimalla keskenään ja kieppumalla karusellissa kuin mukulat konsanaan.

Lisäksi saimme toisessa aitauksessa nähdä eläinten elävää elämää: Karhut parittelivat! Lapset ottivat sen hyvin luonnollisesti. Tähän aikaan on karhuillakin kevättä rinnassa :-)



Oppilaat käyttäytyivät retkellä esimerkillisesti, joten opellakin oli tosi kivaa!  Loppumatkalla koettiin myös jännitystä: Bussimme hajosi liikenneympyrässä kilometrin päässä koululta ja saimme hetkessä koko pikkukaupungin liikenteen kaaokseen. Toisen linja-auton tulo olisi kestänyt jopa puoli tuntia, joten lähdimme apostolin kyydillä talsimaan koululle. Tämä kävelyretki oli 285 euron arvoinen, sillä liikennöitsijä hyvitti meitä ruhtinaallisesti vastoinkäymisestä. Otimme koko jutun huumorilla ja yhtään harmitusta yllättävästä retkemme lopusta ei kenellekään jäänyt.

Ähtäri on kiva retkikohde niin lapsille kuin aikuisillekin. Suosittelen!

 

Mökillä näyttää nyt tältä! Sekä ylä- että alamökin verrannat ovat muovilla suojatut, samoin ikkunat, ovenkahvat ja ulkolamput. Maalausprojekti on siis alkanut suojauksella ja seinien hankauksella. Etelä ja länsiseinät näyttävät puunauksen jäljiltä jokseenkin kulahtaneilta, kunnes saavat uuden maalin pintaan.

Hauskaa olla sisällä sinertävät muovit ikkunoissa. Tuntuu lähinnä siltä kuin silmälasit puuttuisivat. Ulos näkee mutta epätarkasti. Säistä riippuu, kuinka kauan tätä "muovitettua" elämää kestää. Itse toivon, että kesäkuun alussa jo olisi valmista.

Hirvittävän kiireinen viikko takana: Luokkaretki Ähtärin eläinpuistoon, webbikoulutusta, koulutulokkaiden vanhempien ilta, koulualueen siivouspäivä ja tietysti sitä normaalia luokkatyöskentelyä. Eipä ole ehtinyt edes blogia päivittämään, puhumattakaan toisten lukemisesta. Huh, välillä tuntui, ettei elämässä ole järkeä ollenkaan, kun kävi kotona vaatteet vaihtamassa seuraavaa tilaisuutta varten eikä ehtinyt voileivästäkään ahmaista kuin puolet! No, selvitty on ja viikonloppuna voi vähän levähtää.

Äsken sateen välissä haravoin hieman pihalla. Käki kukkui minun kuulteni ensimmäistä kertaa moneen otteeseen, joutsenet lentelivät edestakaisin ja tuoksui huumaavalta. Koivuissa on pikkaraiset hiirenkorvat. Ainut, joka pyristelee kevään kohinassa vastaaan, on pihan tammi. Se pitää edelleen tiukasti kiinni vanhoista viime kesän lehdistään. Omituinen puu! Jospa huominen kova tuuli riipisi irti ruskeat lehdet. Ehkä turha toivo. Muistan edellisistä keväistä, että uudet ja vanhat ovat vielä toukokuussa yhtä aikaa oksissa sulassa sovussa.

Huomenna sataa ja tuulee, minä jatkan työhommia kokeiden korjauksella sekä arvosteluilla. Nyt ryhdyn katsomaan Suomi-Kanada peliä ja pitämään leijonille peukkua!

Tästä lauantaista piti tulla leppoisa haravointipäivä - mutta vielä mitä! Aamulla tuli tekstari maalarimestariltamme, joka ilmoitti, että mökkien ulkomaalaus alkaa maanantaina. Hupsis, tuli vähän vipinää kinttuihin.

Olin tehnyt jo talvella sopimuksen maalaamisesta heti keväällä, mutta päätin, etten tikkua ristiin laita, ennen kuin varmasti tiedän homman alkavan. Firmojen aikataulut aina välillä ontuvat ja säätkin tietysti sanelevat. Nyt näyttää kuitenkin homma alkavan ajallaan, jos vain säät sallivat.

Ryhdyimme siirtämään puupinoja pois räystäiden alta ja siinä hommassa menikin koko iltapäivä. Välillä piti hakea lisää pressuja kyläkaupasta. Lisäksi tyhjensin mökin takusia tavaroista ja istuttelin maahan pääsiäisnarsissit, jotka toin mukanani kaupungista.

Huomenna lankomies tulee hakemaan veneensä pihasta, jossa se on ollut talviteloilla. Tyhjennämme myös terassit kalusteista pihalle pressun alle. Sitten saavat maalarit tulla.

PS. Tänään pitää kurkkia taivaalle, jos näkisi tavallista komeamman kuutamon.

Eilen tulin kimpsuineni mökille - siis jäädäkseni! Kauan odotettu mökkikausi on lähtenyt käyntiin ja neljä seuraavaa kuukautta on tarkoitus viihtyä täällä.

Saapuessani tänne jäät olivat lähdössä. Järvenselkä lainehti jo vapaana, mutta meidän rantaan oli ajautunut paljon jäätä. Ensimmäiseksi nappasin komerosta isännänviirin ja vetäisin tankoon. Voi, miten tuntui mukavalta! Ihan liikutuin viiriä ylös kiskoessani. Se oli jotenkin niin konkreettinen merkki mökkikauden alkamisesta.

Illalla kömpiessäni nukkumaan sain seuraa: Makuuhuoneen seinän takana kuului rapistelua ylänurkasta ja arvasin, että räystään alle hirren päälle joku lintu kömpii yöpuulle. Aamulla kävin katsomassa ja valkoiset jätökset olivat jääneet yön vietosta.

Aamulla aurinko paistoi pakkasyön jäljiltä. Teeret kukersivat kuin stereona paristakin suunnasta, kuikat huutelivat ja järvi oli peilityyni. Hyvä, etten myöhästynyt töistä, kun piti nautiskella luonnon kauneudesta!

Tänään olen illalla haravoinut ja istutellut orvokkeja. 20 on jo purkeissa ja 4 jäi huomiselle, kun multa loppui. Rakastan keltaisia orvokkeja! Oikeastaan muita kesäkukkia en kaipaisikaan, mutta muutakin on laitettava, kun orvokkien kukinta hiipuu keskikesäksi. Leikkaan ne silloin, lannoitan ja loppukesällä ne kukoistavat uudelleen.

Olo on vähän ihmettelevä. Onko se pitkä talvi taas ohi? Tuntuu vielä epätodelliselta kaikki tämä ihanuus ympärillä:  luonnon  herääminen talviunilta, mustarastaan huilu mökin takana, joutsenten toitotus, narsissien ja valkovuokkojen avautuvat nuput, tyyntyvä vapaa järvenpinta...

Voiko ihminen enempää toivoa?

Palasin illalla ihanan, neljän päivän vapaan jälkeen takaisin kaupunkiin. Huomenna työt odottavat. Pidennetty viikonloppu vappuineen hurahti enemmän ja vähemmän mökkiä kuntoon laittaessa. Työstä pääsi totaalisesti eroon ja tuleva 3 päivän työviikko maistuu aika makoisalta!

Vatsassa kihelmöi mukavalta: Jokakeväinen mökille muutto lähenee! Pakkasin jo kasseihin lakanoita, kuivia ruokatavaroita ja kannoin autoon peitot, jotka aina tuon pois mökiltä syksyllä. Huomenna käväisen iltapäivällä viemässä ne ja varsinainen muutto on torstaina.

Kuinka olenkaan kaivannut mökkikauden alkua!  Siis ulkovessaa, kuuman veden lämmittämistä hellalla, suihkun puutetta, käsin tiskaamista??? No, en niitä, mutta kaikki muu kyllä korvaa nämä pienet puutteet.

Hei, mökköseni! Täältä kohta tullaan ja pois lähdetään vasta syyskuun alussa!

Mökin siivousurakka saatiin tänään päätökseen. Kyllä nyt on käännetty ja puunattu joka paikka! Vaikka huomispäivänä sinne voisi muuttaa kesäksi. Alamökki jäi vielä hamaan tulevaisuuteen, mutta sen ehtii myöhemminkin.

Talven jälkeen on mukava (!) siivota oikein perusteellisesti. Tänä keväänä ilmalämpöpumppu oli ensimmäistä kertaa lämmittämässä ja poistamassa talven kosteuksia ja olenkin ollut todella tyytyväinen. Ensimmäisen lämmityspäivän jälkeen mökissä oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, mutta nopeasti ilma kuivui. Lattiat ovat vielä viileähköt, mutta villasukkiahan riittää...

Kun viimeinenkin matto ja pöytäliina oli paikoillaan, menin heittämään talviturkin. Yhtenäinen jääkansi peitti vielä järven, mutta  rantaviiva oli auki kolmen metrin verran ja siihen pulahdin. Olihan vesi hyytävän kylmää! Aina tulee ensimmäistä kertaa uimassa sellainen tunne, että jalat jäätyvät pohjaan. Eipä koko homaa uimiseksi voi kutsua - kastelemassa kävin kaulaani myöten.

Nyt on minulle "kesä" virallisesti alkanut. Minähän päivänä pakkaisin muuttokuorman ja siirtyisin kokonaan mökkihöperöksi? Viimeistään ensi viikonlopuksi!

Tänään alkoi neljän päivän vappuloma. Tulee ihan tarpeeseen, sillä sen verran kiireisiä päiviä on kuluneella viikolla ollut. Ihanaa, että lähipäivinä voi keskittyä ihan muihin kuin työjuttuihin!

Lähdimme töiden jälkeen sisareni ja hänen tyttärensä kanssa mökille. Olen aloitellut siellä kevätsiivousta ja nyt sain apua mattojen ravisteluun. Samalla siirsimme sisältä talviteloilta terassikalusteita pihalle.

Kun tulimme pihaan, lähes kaikki lumi, jota vielä maanantaina löytyi etupihalta, oli kadonnut. Vain mökin takana oli kasa katolta pudonnutta. Näytti kivalta, kun maa oli vihdoin paljas.

Yllätys oli, että krookuspenkki oli jo täydessä kukassa. Maanantaina sen peitti vielä valkoinen kerros. Kukat olivat nin kauniita ruskean maan keskellä. Narsissit ovat vielä nupulla, joten kaikki ei onneksi kuki samaan aikaan. Kiersin valkovuokkopaikat ja sielläkin olivat pienet alut uutterasti ponnistamassa maan sisältä.

Ahersimme mattojen kimpussa ja liputimme niillä verannan kaiteet. Sisällä oli mukava olla, kun ilmalämpöpumppu oli puhaltanut viikon verran lämmintä ja talven kosteus oli haihtunut. Nyt nostinkin lämpötilan pariinkymmeneen, sillä aion joka päivä käydä siellä jatkamassa keväthommia.

Matot tuulettuivat ja välillä siivouksen lomassa juotiin Karin tekemää simaa. Emma pelkäsi hämähäkkejä eikä rohkaisuni auttanut lainkaan. Ne ötökät ovat ja pysyvät inhottavina! Voi, voi sentään!

Sää on lähipäivinä aurinkoista ja keväistä. Aivan kihisen innosta tämän kaiken ihanuuden keskellä: linnut, kukat, tuoksut... Kevät on huumaavaa aikaa!

Kaksi varsin kiireistä työpäivää on takana. En ole juuri muuta ehtinyt, kun käydä välillä kotona nukkumassa. On ollut koulutusta, palavereja vanhempien kanssa, tulevan vuoden suunnittelua, kokeiden korjausta ja sitten tietenkin sitä tavallista työtä. Lisäksi huomenna meillä on puuhapäivä, jolloin lapset saavat kiertää erilaisissa työpajoissa tekemässä kummioppilaan kanssa hommia vähän arjesta poiketen. Kiva päivä, mutta vaatii tietysti enemmän etukäteissuunnittelua koko koulun väeltä.

Tänään kesken työpäivän jouduin hakemaan pääkoululta rehtorilta erään asiakirjan. Otin koulun avaimet mukaan, mutta takaisin tullessani niitä ei enää löytynytkään mistään. Kävin autonkin tarkistamassa, mutta eivät olleet sielläkään. Ehdin jo säikähtää, olenko pudottanut ne toisen koulun pihaan. Lopulta päätin, että kyllä ne jostain loppupäivän aikana esiin putkahtavat ja lähdin luokan kanssa syömään.

Naulakolla takkia riisuessani huomasin, että jotain roikkui kaulassa. Mitäs sieltä löytyikään? No, avaimet tietenkin ja hyvässä tallessa. Voi! Tämäkö on sitä alkavan dementian esiastetta! Toisaalta voisin kallistua laittamaan koko episodin kiireen piikkiin, sillä tänään koko päivän painelin sinne tänne kuin kankaan luoja!

Toivottavasti huominen on rauhallisempi päivä. Voi olla toiveajattelua, sillä kevään aikana tahti koulussa vain kiihtyy!